Vanhan Villan kunnostus Granissa

Liikemies "miljonär" Lindström rakennutti itselleen komean huvilan vuonna 1908. Perheeseen kuului poika Erik, joka tunnettiin myöhemmin arvostettuna näyttelijänä. Huvilan alakerta rakennettiin vanhemmille, yläkerta tytärtä, lastenhoitajaa ja palvelusväkeä varten. Suoranaista sisäyhteyttä kerroksien välillä ei ollut. Vanhempiensa jälkeen Erik asui talossa yksin ja tältä ajalta muistetaan hänen kotiteatterinsa ja esiintymisensä kauniaislaisille ystävilleen.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Joulutunnelmaa Villa Lindströmissä






Lähettänyt -ch- klo 3.46
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu
Tilaa: Blogitekstit (Atom)

Villa Lindström

Villa Lindström
Talon entinen sisäänajopuoli. Kuva otettu 2005 jolloin talo oli mm. maalattu

Villa Lindström alkuperäisessä loistossaan

Villa Lindström alkuperäisessä loistossaan

Blogiarkisto

  • ▼  2014 (2)
    • ▼  joulukuuta (1)
      • Joulutunnelmaa Villa Lindströmissä
    • ►  syyskuuta (1)
  • ►  2013 (37)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (6)
  • ►  2012 (27)
    • ►  joulukuuta (10)
    • ►  marraskuuta (5)
    • ►  lokakuuta (5)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (3)

Sitten vähän tarinaa...

Huvilan toinen omistaja.

Kun Villa rakennettiin, Bredantiellä oli talon kohdalla mäki, jonka harjalta erkani ajotie Villalle ja jatkui talon itäpuolitse talouspihalle, jonne avautuivat nykyisen paritalon paikalla olleet talousrakennukset, talli, halkoliiteri, huussit jne. Pääportti tontille oli siis yläpihan etelä-itä-päässä, missâ nyt on kallioleikkaus alas Bredantielle. Talo on suunniteltu näyttämäân kauneimmalta tältä entiseltä portilta katsottuna. Kallioleikkauksen päällä oli vielä jäljellä kaatuneet portinpylväät kun ostimme tontit. Annoin ne naapurin käyttöön,(mitä olen katunut.) Edesmennyt vanha rotaritoveri von Veh kertoi, ettâ graniittipylväiden vieressä vartioi aina kaksi tanskandoggia. Graniittipylväässä oli laatta, jossa seisoi yksinkertaisesti: F. Lindström miljonär.


Villan tontti on ollut varsin suuri. Torpantie on myöhemmin puhkaistu tontin läpi Bredantieltä pohjoiseen. Tien länsipuolelle jäi puutarhamaita ja Lindströmien puutarhurin yksikerroksinen asunto. Myöhemmin Lindströmin tyttären kuoleman jälkeen perhe muutti Helsinkiin ja Villaan tuli vuokralaisia. Erik Lindström ja Kerstin Nylander käyttivät puutarhurin asuntoa kesähuvilanaan. Tontti myytiin 70-luvun alussa ja Nokian silloiset johtajat rakennuttivat siihen tasakattoisen paritalon.

Nykyinen sisäänkäynti Torpantieltä tulee taloon "väärältä puolelta". Länsisivu talosta on lattea, kaikki muut julkisivut ovat mielenkiintoisempia. Sanoinkin kaupunginjohtaja Widenille, kun hän oli meillä drinkillä, että rakennutan länsisivulle tornin, mihin Widen: kyllä se sopii, siitä vaan.


Taloon rakastuu ja siellä oli hyvä olla ja hengittää.


Pelastin sen 70-luvulla purkukohtalolta, joka oli usean arvokkaan Kauniaistalon kohtalo aikana, jolloin vanhat jugend-talot eivât olleet muodissa. Vuosien mittaan korjautin taloa sen luonnetta kuunnellen asuen yläkerrassa. Alakerran tultua myyntiin usutin vaimoni ostamaan sen (-86). Teimme alakerrassa mittavan remontin.

Talosta tuli kokonaisuus, jossa me kaksi asuimme yläkerrassa, alakerta oli edustustilana ja taloudenhoitajapariskunta asui talon itäpäässä, johon avasin uuden sisäänkäynnin. Alakerran saniteettitilat on mitoitettu tämän mukaisesti, itsenäisen asunnon kannalta alakanttiin.


Olen 70-luvulla lisäeristänyt yläkerran purutäytteiset ulkoseinät sisäpuolelta 15 sentin vuorivillalla, lisännyt kolmannet lasit ikkunoihin ja ullakon paksun purueristeen päälle on lisätty 20 sentin eristyksen. Yläkerran ulko-ja väliseinät ovat purutäytteisiä, alakerran kantavia hirsiseiniä.


Sähköt uusittiin kokonaan 70-luvun alussa talon tultua asuntoyhtiöllemme. Uusin ne toiseen kertaan turvallisuussyistä 80-luvulla, kun talo oli tullut kokonaisuudessaan hallintaamme.


Talo liitettiin Kaupungin vesi- ja viemäriverkkoon ja talon putkistot rakennettiin 70-luvun alussa. Sitä ennen taloon tuli ruosteista vettä omasta kaivosta. Vanhat johdot on kokonaan poistettu. Myöhemmin talon päävesijohtoon ja viemäriin on asennettu lämmityskaapelit ja rakennettu yksi uusi nousu.


Joitakin käytännön suosituksia.

Palavat kynttilät antavat tunnelmaa. Raakalauta seinässä voi tulla muotiin Suomessakin. Maltilla voi säästyä monelta virheinvestoinnilta. Liikaan historialliseen tyylimukailuun ei tarvi lähteä, riittää kun kunnioittaa vanhaa rakennusta ja siihen uhrattua työtä. Olen rohkeasti väärentänyt talon ulkovärityksenkin ja kaikki ovat onnellisia.

Vieraiden tullessa elävä tuli pitkän eteisen jatkeella olevassa keittiön uunissa kutsuu viihtymään. Talossa on hyvä akustiikka, minulla oli flyygeli sekä ylä-että alakerrassa.

Kun minulla oli Atso Almila alivuokralaisena, soittelivat Esa-Pekka Salosen kanssa nelikätisesti pikku hutikassa.

Purkukohtalo oli jo odottamassa!

Purkukohtalo oli jo odottamassa!

Miten huvila pelastui!

Talon toinen (arkkitehti) omistaja...

Koko kiinteistö, josta oli muodostettu 2 tonttia, ostettiin kerralla Erik Lindsrömiltä perustettavan asuntoyhtiön lukuun. Pääpuuhamiehenä oli Diplomi insinööri ystäväni, joka pyysi minua ostovaiheessa arkkitehtina tontille antamaan lausuntoa, kannattaako ostaa. Sanoin, että kannattaa,...ja olen itsekin kiinnostunut mukaan tulosta. Seuraavana päivänä hän soitti ja sanoi, että pääsen porukkaan. Näin minusta tuli perustajaosakas. Suunnittelin sitten hänelle ja naapuritalon isännälle paritalon siten, että villan paikalle tulisi toinen paritalo niin, että villa olisi mahdollista myös haluttaessa säilyttää. Halusin nimittäin heti yläkerran parvekkeella käytyäni säilyttää talon. Niin se osaltani alkoi.


Yhtiötä muodostettaessa rakennus oli varsinkin ulkopuoleta tosi huonossa kunnossa. Talossa asui vuokralaisia. Yläkerta oli jaettu kahdeksi asunnoksi jaalakerta samoin. Pihalla oli kaivo ja ulkohuussit olivat pihanperällä. Ystäväni katsoi, että rakennus on arvoton purkutalo.

Niin voi sanoa, että se olin minä, joka pidin raunion hengissä. Alakerran omistajalla ei ollut rahaa.

Talo liitettiin kaupungin vesijohto- ja viemäriverkkoon ja sinne tuotiin uusi sähkön sisäänsyöttö; märkätilat ja uusi sähköverkko rakennettiin. Talon ulkovuoraus repsotti ja alahirsien mädät osat piti vaihtaa. Vaihdoin myös maalaustöiden yhteydessä talon ulkovärityksen saatuani siihen kaupungin luvan. Talon ulkopuoli ja yläkerran asunto tulivat vuosien saatossa
siedettävään kuntoon.


Myôhemmin, kun alakerran isäntä taas kerran vaihtoi nuorempaan vaimoon, hän pani alakerran myyntiin. Usutin vaimoni, ostamaan sen. Kunnostimme sitten sen yhteisvoimin.

Alakerrassa oli sen ostohetkellâ uskomaton eriaiheisten sisustusviritelmien kokoelma. Vaimoni itki päästyään sisälle asuntoon. Mutta pian hän oli jo repimässä seinästä tapetteja ja pinkopahveja. Talon alapohjan alta paljastui heti oston jälkeen sieniviljelmä. Lähetin lahosta näytteen VTT:lle. Onneksi ei ollut pahinta sorttia. Alapojasta osa uusittiin kokonaan ja kaikki lahot laudat vaihdettiin. Alapohjaa tukemaan lisättiin pilareita. Kaikki maata vastaan oleva irtonainen orgaaninen aines vedettiin ulos talon alta ja kalliota vastaan laitettiin vettä läpäisevä mukulakivikerros. Talon alta räjäytettiin salaoja alapihalle. Talon alustan tuuletusta lisättiin.

Talosta muodostui lopulta varsin asuttava ja edustavakin kokonaisuus. Asuimme yläkerrassa, olimme vieraiden kanssa alakerrassa ja talon itäpäässä asui pariskunta, joka piti huolta meistä ja talosta.

1990- luvun suuren laman yhteydessä muutimme Ranskaan ottaen etäisyyttä Suomen kolhuihin. Asunnot ovat olleet sen jälkeen vuokralla ja päässeet jälleen huonompaan kuntoon.


Yläkerta oli jonkin aikaa edelleen meidän kesäasuntona. 20 vuoden aikana yläkerrassa oli 3 vuokralaista, joista viimeinen viihtyi toistakymmentä vuotta ihan talon myyntihetkeen asti.

Niin, yläkerrassa on jollain tavalla pahan maailman yläpuolella, puolisadussa.

Jorma Mattilan piirtämänä

Jorma Mattilan piirtämänä

1974

1974

Terassi sai väistyä -70 luvulla

Terassi sai väistyä -70 luvulla

Alkuperäinen seinäväri oli sinertävä

Alkuperäinen seinäväri oli sinertävä

Bredantie v. 1910

Bredantie v. 1910

Suunnitelma

Asuntoa lämmitetään suorasähköllä, ilmalämpöpumpulla ja tietenkin 7'llä uunilla ja 1'llä avotakalla.

Sähköt uusitaan täysin, eli ainoastaan asuntoon tuleva sähkökaapeli säilytetään, ja se kytketään uuteen sähkökaappiin. Vanhat sähköjohdot poistetaan.
Asuntoon asennetaan moderni KNX systeemi ja tietenkin kattava palovaroitussysteemi.

Ilmanvaihdon toimivuus tarkistetaan ja lisätään tarvittaessa korvausilmaventtiilejä. Kylpyhuoneisiin koneellinen poisto.

Lattioita suoristetaan ja äänieristetään. Uutena pinnotteena käytetään vintage lattiaparkettia.

Kolmannet ikkunalasit poistetaan ja ulko- ja sisäikkunat kunnostetaan.

Ovet kunnostetaan ja maalataan. Ovia käännetään ja vekslataan (esim. ettei kaikki ovet avaudu käytävälle).

Seiniä äänieristetään puukuitulevyllä.

Vanhat lasivillat pintojen takana korvataan uudella kivivillalla.

Puukuitulevyjen päälle pinkopahvia ja tapettia.

Uudet Katto- ja jalkalistat.

Uudet putket ja sähköt kulkevat sisäkatossa (uudet alaslaskut). Vanhat vesijohdot poistetaan.

Kylpyhuoneet puretaan täysin, ja rakennetaan uudelleen.

Keittiö uusitaan kokonaan.

Portaikot ja terassi kunnostetaan.

Epäilyttävät alueet avataan ja korjataan.

Uudet kattoikkunat ja peltikehys.

Katto ja sadevesijärjestelmä tarkastetaan ja korjataan.

Talon ulkopuolinen kunnostus.

Autokatoksen rakentaminen.

Pihan kunnostus puistomaiseksi.

Aikaisemmat remontit

  • Eesti Taideakatemia teki vuonna 2005 mittavan korjauksen
Teema: Matkailu. Teeman kuvien tekijä: andynwt. Sisällön tarjoaa Blogger.